Miksi kalorisovellus ei löydä kaupan omia merkkejä (eikä palvelutiskin tarraa)

Seisot keittiössä kaupan oman merkin jogurtin kanssa, skannaat sen, eikä sovellus ole kuullutkaan siitä. Heti perään skannattu Coca-Cola löytyy puolessa sekunnissa. Vika ei ole puhelimessa, eikä kyse ole huonosta tuurista.

Lyhyesti: on kahdenlaisia viivakoodeja, joita suuret ruokatietokannat usein eivät tunne. Kaupan omilla merkeillä on usein kaupan itse antama numero, ja palvelutiskin tai hedelmävaa'an tarroissa on hinta tai paino koodin sisällä, joten ne ovat joka kerta erilaisia. Ampsu osaa käsitellä kummankin, ja alla kerrotaan, miten ne erottaa toisistaan jo kaupassa.

Miksi Coca-Cola löytyy, mutta kaupan oman merkin jogurtti ei?

Useimmat viivakoodit kuuluvat valmistajalle. Valmistaja saa numeronsa GS1:ltä, viivakoodien taustalla olevalta järjestöltä, ja ensimmäiset numerot kertovat, minkä maan GS1-toimisto ne on antanut: esimerkiksi 640–649 on Suomi. Näitä tuotteita myydään kaikkialla, joten niiden numerot päätyvät jokaiseen tietokantaan.

GS1 varaa myös 2:lla alkavat numerot rajoitettuun käyttöön: koodeiksi, joita kauppaketju voi antaa omissa myymälöissään. Halpaketjut käyttävät tätä sarjaa tarkoituksella omille merkeilleen, koska niiden tuotteet eivät koskaan kulje kenenkään muun kassan kautta. Esimerkiksi Lidlin kreikkalaistyyppisen Eridanous-juuston koodi on 20907785. Täysin kelvollinen viivakoodi, painettu pakkaukseen, ja jos tietokanta on koottu lähinnä suurten valmistajien ja yhdysvaltalaisten tuotteiden varaan, sitä ei siellä yksinkertaisesti ole.

Entä palvelutiskin tarra?

Se on se toinen laji. Paikan päällä leikattu juusto, leikkeet tiskiltä, hedelmät, jotka punnitset itse: kauppa tulostaa tarran, ja sen viivakoodissa on tuote sekä juuri sen pakkauksen hinta tai paino. Sama juusto, joka kerta uusi viivakoodi.

Jokainen ketju rakentaa nämä koodit omalla tavallaan, eikä viivakoodista selviä, missä tuotenumero loppuu ja hinta alkaa. Siksi mikään tietokanta ei koskaan sisällä niitä kaikkia, eikä sovellus voi arvata turvallisesti.

Mistä näkee, kumpi on kyseessä?

Ei numeroista, koska kumpikin voi alkaa 2:lla. Pakkaus kuitenkin kertoo sen:

• Viivakoodi on painettu pakkaukseen kaiken muun kanssa, paino myös: tavallinen tuote, vain kaupan omaa merkkiä.
• Se on kaupan tulostamassa tarrassa, jossa on hinta ja paino: painon mukaan myytävä tuote, ja ensi kerralla koodi on eri.

Mitä Ampsu tekee

Ampsun tuotekanta on rakennettu eurooppalaisten kauppojen hyllyjä varten, kauppojen omat merkit mukaan lukien, joten monet näistä tuotteista ovat siellä jo. Jos tällaisen koodin skannaus ei silti löydä mitään, Ampsu kysyy, kummasta on kyse.

Jos kyseessä on tavallinen tuote, lisäät sen kerran pakkauksen ravintoarvoilla, ja sen löytää jokainen, joka skannaa saman pakkauksen myöhemmin.

Jos kyseessä on tarra, kerrot Ampsulle kerran, mitä se on, ja sen jälkeen se tunnistaa tarran, painoi pakkaus mitä tahansa. Se jää omalle tilillesi, koska se on oman kauppasi tarra eikä kenenkään muun.

Entä jos tuotetta ei löydy mistään?

• Katso viivakoodin alla olevat numerot. Taite tai tahra riittää sotkemaan skannauksen, joten kokeile uudestaan pakkaus suoristettuna tai kirjoita numero.
• Hae nimellä. Kiireessä saman ruoan toisen merkin versio riittää yleensä yhdelle aterialle.
• Lisää tuote ravintoarvotaulukosta. Silloin se löytyy, kun skannaat sen seuraavan kerran.